Tonfiks. Käsittelee ääntä.

Äänikirjeitä

Tiistai 2.10.2018 - Eero Aro


Viime maaliskuussa kirjoitin 1930-luvun pikaäänilevyistä, jotka toimivat mm. äänikirjeinä kotiin.

https://www.tonfiks.fi/blogi/2018/03/20/23613

Olen vuosien kuluessa digitoinut monia muitakin äänitteitä, jotka on lähetetty esimerkiksi Englannista tai Amerikasta Suomeen. Siirtolaiset ja merimiehet ovat laulaneet ja puhuneet terveisensä levylle. Kauas kotimaahan jääneet sukulaiset saivat näin kuulla läheistensä  äänen. Lisäksi me nykyisin elossa olevat ihmiset voimme kuulla aiemmin eläneen henkilön puhuvan, joka täydentää henkilön persoonaa. Ääni menee suoraan kuulijan tunteisiin paljon vahvemmin kuin kirjoitettu kirje tai kortti.

1930- ja 40-luvuilla äänikirjeet olivat pikaäänilevyjä, kun muita tallenteita ei ollut olemassa. Fonografilieriöt olivat jo vähän mennyttä aikaa, vaikka totta puhuen juuri äänikirjeet olivat Thomas Edisonin mielessä fonografia suunnitellessa. Hän ajatteli, että kun perheet hajosivat lasten muuttaessa kauas eri paikkakunnalle, lapset ja lapsenlapset saisivat "keskustella" äänitteiden avulla isovanhempien kanssa. Kannattaa muistaa, että puhelin ja fonografi "keksittiin" lähes samanaikaisesti: 1876 ja 1877.

USA:ssa oli myytävänä myös kotikäyttöön tarkoitettuja äänentallentimia, joissa oli radio, levysoitin ja levykaiverrin. Omille levyille saattoi äänittää sekä mikrofonista että laitteen radiosta! Esimerkiksi tällainen Wilcox-Gay Corporationin laite oli aika edistyksellinen:

https://www.radiomuseum.org/r/wilcox_gay_6b30.html

Kun kotikelanauhurit yleistyivät 1950-luvulta lähtien, niin pienet kolmen tuuman ääninauhakelat toimivat äänikirjeinä. Ja kun kasettinauhat tulivat markkinoille, ne olivat vielä helppokäyttöisempiä, sillä vastaanottajan ei tarvinnut miettiä nauhanopeuksia ja nauhurin raitajärjestystä.

Vastaanottaja saattoi myös nauhan kuunneltuaan äänittää sille oman tervehdyksensä ja lähettää nauhan takaisin.

Philips_aanikirje.jpg