Tonfiks. Käsittelee ääntä.

Kuka hullu haluaisi kuulla näyttelijöiden puhuvan?

Tiistai 6.11.2018 - Eero Aro


Who the hell wants to hear actors talk?

Kerrotaan, että Harry Warner päästi tuon lentävän lauseen suustaan vuonna 1927. Elokuvat olivat siihen saakka olleet mykkiä, vaikka esitykset eivät olleetkaan. Elokuvateatterissa oli yleensä ainakin pianisti tai yhtye, joka soitti kuvaan sopivaa musiikkia.

Harry Warner:

harry-warner.jpg

Lausuma on sittemmin kyseenalaistettu.

Bell Laboratories esitteli vuonna 1920 menetelmän, joka tahdisti filmiprojektorin ja gramofonilevyn keskenään. Sen avulla ääni voitiin yhdistää liikkuvaan kuvaan.

Muutamia vuosia myöhemmin, vuonna 1925, Vitaphone esitteli oman äänielokuvajärjestelmänsä Warner Brothersin johtajille. Harry Warner oli esittelystä innoissaan: "Tuohan on loistavaa, ajatelkaa satoja pienten elokuvateattereiden omistajia, joilla ei ole varaa palkata orkesteria tai edes pianistia näytöksiin! Tuo menetelmähän on hieno juttu!"

Sam Warner huomautti: "Älä unohda, että voit saada myös näyttelijät puhumaan."

"Mitä? Kuka hullu haluaisi kuulla näyttelijöiden puhuvan?", vastasi Harry. "Musiikki, sehän tässä on juuri se iso plussa!"

Ei ole aivan varmaa, menikö keskustelu juuri noin, sillä kertomus julkaistiin vasta pari vuosikymmentä myöhemmin, ja jo silloin tämä tarina oli siirtynyt suusta suuhun.

Toisaalta, Harry Warner ei ollut ainoa, joka ei heti oivaltanut äänielokuvan ydintä. Myös esimerkiksi ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja D.W.Griffith kirjoitti Collier's Magazinessa vuonna 1924: "Emme halua nyt, emmekä tule koskaan haluamaan ihmisääntä elokuviimme."

Vuonna 1929 äänielokuva oli kehittynyt edelleen, ja alkoi olla käyttökelpoinen väline. Harry Warner ei vielä silloinkaan ollut vakuuttunut äänen hyödyllisyydestä: "Sam, en ole niin tyhmä, että alkaisin tehdä äänielokuvia. Kaikki, jotka ovat yrittäneet tehdä niitä, ja ovat epäonnistuneet. Meidän on parasta käyttää tätä ominaisuutta omiin tarpeisiimme. Käytetään sitä elokuvien musiikkisäestykseen."

Tämä juttu, ja lisää Harry Warnerin kaukokatseisia ajatuksia löytyy täältä.