Tonfiks. Käsittelee ääntä.

Lyijykynä ja c-kasetti?

Tiistai 29.1.2019 - Eero Aro


Ne, jotka olivat nuoria 1960-80 -luvuilla, muistavat vielä, millä tavalla C-kasetti ja lyijykynä liittyvät yhteen. Joku muukin kynä kävi, mutta kulmikkuus tai esim. kumipinta oli hyödyksi.

Lyijykynän avulla oli mahdollista pyörittää löysälle mennyt nauha tiukemmalle kasetin sisällä, tai kelata nauha alkuun. Jos löysän nauhan laittoi nauhuriin ja käynnisti toiston, nauha saattoi helposti kieputtua vetoakselin ympärille ja sotkeutua mekanismin sisälle. Sen sotkun selvittäminen olikin vaikeampi homma, ja ohut nauha oli siltä kohdalta lopullisesti rypyssä ja soi huonosti.

Nauha kelattiin alkuun kynän avulla siksi, että korvalappustereoiden paristoja pyrittiin säästämään musiikin kuuntelua varten. Pikakelaus kulutti paristoja, joten kelaus pyrittiin hoitamaan muuten.

Standardi lyijykynä oli vähän liian kapea kasetin reikään, mutta kun kynää piti vähän vinossa, niin pyörittely onnistui oikein hyvin.

kasetti_lyijykynaA.jpg

Jotkut hoitivat kelauksen pitelemällä kynästä kiinni ja pyörittämällä kasettia vinhasti ympäri. Tällä tavalla nauha tuppasi jäämään vähän löysälle.

kasetti_lyijykynaB.jpg

Oli olemassa myös erityisiä kasettinauhan kelauslaitteita, jossa oli pieni veivi ja hammasratasmekanismi.

cassette_winder.jpg