Tonfiks. Käsittelee ääntä.

Uustuotantogramofonit

Lauantai 30.11.2019 - Eero Aro


Kirjoitin joskus aika kauan sitten feikkigramofoneista, joita liikkuu netin myyntipalstoilla, osto- ja myyntiliikkeissä ja huutokaupoissa. Saan edelleen säännöllisesti sähköpostikyselyitä ihmisiltä, jotka haluavat varmistaa, ovatko ostamassa oikeasti vanhaa ja alkuperäistä gramofonia vai uustuotantogramofonia, joka voi olla kahden- tai kolmenkymmenen vuoden ikäinen tai ehkä vain pari vuotta sitten tehty.

En ole mikään erityinen gramofoniasiantuntija, mutta perehdyin aikoinaan His Master's Voice -gramofonien alkuperään, kun törmäsin tienvarsikaupassa selvästi tökeröön uustuotantolaitteeseen. Itselläni on vain kaksi gramofonia, ns. table top-malli ja kannettava laite, molemmat ovat HMV-merkkisiä. Kumpikaan ei ole torvigramofoni.

Jos haluat tietoa siitä, millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos epäilet gramofonin alkuperäisyyttä, niin Ian Calderbankin sivustolla on paljon informaatiota:

http://www.gramophones.info/graminformation.html#Q050

Uustuotantogramofoneissa ei luonnollisesti ole mitään ongelmaa, jos ostaja haluaa sellaisen ostaa esimerkiksi ulkonäön vuoksi tai vaikka sisustuselementiksi. Ovathan ne koreita vehkeitä. Hintakin on kaupanteossa oikea, jos ostaja on valmis maksamaan myyjän pyytämän summan.

Mutta suomalaiseen reiluun meininkiin tottuneena ajattelen, että myyjän ei pidä mainostaa gramofonia vanhaksi His Master's Voice-gramofoniksi, jos hän tietää, että laite ei ole vanha. Gramofonien kohdalla vanha tarkoittaa minun mielestäni lähes tai yli sata vuotta vanhaa laitetta. Jos myyjä on tullut itse kusetetuksi ja yrittää panna vahingon kiertämään, niin paheksun sitäkin.

Netin myyntipalstoilla on lähes jatkuvasti myytävänä "aitoja" ja "vanhoja" gramofoneja, jotka eivät ole kumpaakaan. Laitteet ovat usein peräisin Intian tai Pakistanin huonekalutehtaista. Ensimmäinen asia, joka niissä kiinnittää huomiota, on puupintojen tietynlainen punainen värisävy, sama, jonka värisiä huonekaluja tehtaissa valmistetaan.

Monilla ulkomaisilla netin myyntipalstoilla näitä laitteita myydään selvästi ja avoimesti uustuotantona, "reproduction models". Myös valmistuspaikka kerrotaan avoimesti ja ostaja näkee, että kyse ei ole antiikkigramofoneista. Tässä on yksi esimerkki valmistajasta, joka tekee kaikenlaisia sisustustuotteita, joukossa myös uustuotantogramofoneja.

Muita tunnistettavia ominaisuuksia onkin sitten vähän hankalampi huomata. Kannattaa katsoa, löytyykö laitteesta ristipääkantaisia ruuveja. Niitä sata vuotta vanhoissa gramofoneissa ei käytetty, vaikka John P. Thompson patentoikin ristipääruuvin vuonna 1932.

Uustuotantogramofonin koneisto on yleensä peräisin jostain kannettavasta gramofonista, hyvin paljon käytetään norjalaisen Thorensin koneistoa. Koneiston jousi saattaa olla niin löystynyt, että soitin ei jaksa pyörittää koko kolmen minuutin savikiekkoa loppuun saakka, vaan tarvitsee lisävetoa puolessa välissä. Tätä kannattaa kokeilla. Jos myyjä ei anna kokeilla soitinta, kannattaa miettiä, onko kaupanteon jatkaminen järkevää.

Muuten uustuotantogramofonin osat kootaan useiden vanhojen gramofonien purkuosista. Puuttuvat osat tehdään puusta ja pellistä. Molempia raaka-aineita "patinoidaan" naarmuttamalla, hankaamalla ja koloja tekemällä, jotta laite näyttää vanhalta.

His Master's Voice-logo liimataan kotelon pintaan siirtokuvana ja sitä kolhitaan vähän.

Yleensä gramofonin äänirasiasta löytyy valmistajan nimi tai logo, se saattaa olla hyvin pienikokoinen.

Omituisinta minusta on se, että jopa suomalaiset huutokauppaliikkeet listaavat ja myyvät uustuotantogramofoneja aitoina, vanhoina His Master's Voice-gramofoneina. Olen bongannut tällaisia tapauksia kamarien listoilta monta kertaa, kyse ei ole poikkeuksista. Olen lähettänyt kaupoille sähköpostiviestejä kertoen, että heidän tuotteensa ei näytä aidolta eikä todennäköisesti ole aito. Vastausta en ole koskaan saanut, mutta olen nähnyt että hyvä vasarahinta feikistä kassaan kopsahti.

Tämä on minusta kovin kummallista siksi, että samat liikkeet kuitenkin käyttävät asiantuntijoita tunnistamaan esimerkiksi kuuluisien muotiliikkeiden kenkä- ja laukkuväärennöksiä, jotta ne eivät vahingossa joudu kaupattavaksi aitoina. Mielestäni alle kymmenen vuotta sitten huonekalutehtaassa valmistetun uustuotantogramofonin mainostaminen sata vuotta vanhaksi antiikkigramofoniksi on moraalisesti täysin verrattavissa laukkuväärennöksiin. No, HMV ei haasta heitä oikeuteen, mutta Gucci saattaa niin tehdäkin.

Kaikkein yksinkertaisinta grammarin hankkijan ja huutokauppiaan on ostaa alkuperäisten gramofonien luettelo. Ian myy niitäkin:

http://www.gramophones.info/grambooks.html

Eikö kannata investoida pari kymppiä kirjaan ennen kuin maksaa feikkigramofonista 450 euroa ja pettyy, kun laite ei ollutkaan 1920-luvulta?

Avainsanat: gramofoni, His Master's Voice, HMV