C-kasetti eli Compact Cassette

Klikkaa kuvaa suuremmaksi

Philips julkaisi C-kasetin vuonna 1963. C-kasetin 3,81 mm leveälle nauhalle tallennettiin neljä raitaa (2 x stereo). Kasetti äänitettiin molempiin suuntiin. Nauhanopeus on 4,76 cm/s. Magnetoituva materiaali oli rautaoksidia, kromidioksidia tai "metallia".

Kasettien kokonaiskesto on 15 minuutista 180 minuuttiin. Pisimmässä kasetissa on kaikkein ohuinta nauhaa, joka venyy helpoimmin. Ohut nauha myös pyörii huonoiten. Nauhan takeltelu aiheuttaa dropoutteja ja huojuntaa.

Kasettinauhureissa käytettiin myös kohinanvaimennusta, joista yleisin oli Dolby B. Muita olivat Dolby C, DBX, ja JVC:n kehittämä ANRS.

Kasetit olivat avokelanauhoihin verrattuna käteviä käsitellä. Kapean nauhan ja hennomman mekaniikan vuoksi toisto on kuitenkin epävakaata. Kasetin takareunassa on tunnistuskoloja, joden avulla nauhuri käyttää kullekin nauhalle oikeaa taajuuskorjausta ja esimagnetointijännitettä. Yksi koloista estää vahinkoäänitykset. Äänitys ei käynnisty, jos kolon peittävä liuska on murrettu.

Ensimmäinen c-kasettia käyttänyt "henkilökohtainen stereo" oli Sonyn Walkman -nauhuri 1979