DAT

Klikkaa kuvaa suuremmaksi

Sony julkaisi DAT-kasetin (Digital Audio Tape) vuonna 1987. Äänitettävää CD-levyä ei vielä silloin ollut olemassa. Monet valmistajat kehittelivät digitaalista äänen kotitallennusformaattia. DAT-kasettia kaavailtiin C-kasetin korvaajaksi. Yksi suurimpia ongelmia oli DATin massakopiointi, josta ei oikein koskaan tullut mitään. DAT-kasetti ei saavuttanut kotikuluttajien suosiota.

Nauha tallennetaan yhteen suuntaan. Nauha liikkuu varsin hitaasti, 8,15 mm/s. Nauhaleveys on 4 mm. Kasetin mekaniikka muistuttaa videokasettien toimintaa, ja tallennus tapahtuu samaan tapaan kuin esim. VHS-kasetissa. Äänipäät ovat nopeasti pyörivällä rummulla. Nauhan liikkuessa päät tekevät nauhalle viistopyyhkäisyn, jonka ansiosta nauhalle mahtuu paljon informaatiota, vaikka nauhanopeus on pieni. Pyörivästä päärummusta johtuen kasetti on viralliselta nimeltään R-DAT, Rotary Head Digital Audio Tape.

Kasettien kestot olivat 15-180 minuuttia. Kasetin koko on 73 mm × 54 mm × 10.5 mm. Kun kasetti ei ole soittimessa, nauha on suojassa kannen alla. DATin näytetaajuudet olivat 48, 44.1 ja 32 kHz, bittisyvyys oli 16. 32 kHz näytetaajuutta käytettiin puolinopeudella, jolloin nauha liikkui vain 4.075 mm/s. Walkman-tyyppisten puolinopeusnauhureiden päärumpu oli halkaisijaltaan vain puolet normaalista.

Digitaalisen DAT-nauhan äänenlaatu on luonnollisesti hyvä. DAT käyttää lineaarista PCM-koodausta. Nauhalta kopioinnin ongelma on monesti, että nykyisen toistonauhurin tracking, eli viistopyyhkäisyn kohdistus ei osukaan tarkalleen oikealle kohdalle. Tämän vuoksi datasta puuttuu näytteitä. Mikäli lukematta jäänyt pätkä on tarpeeksi lyhyt, virheenkorjaus ja lomittelu pystyvät rekonstruoimaan äänen. Jos katko on pitempi, digitaaliäänelle ominaiseen tapaan nauhuri mykistää lähdön, eikä nauhalta kuulu mitään. Tämän vuoksi DAT-nauhojen kopiointi vaatii välillä kärsivällisyyttä.

Sony lopetti datnauhureiden valmistuksen vuonna 2005.