DCC, Digital Compact Cassette

Klikkaa kuvaa suuremmaksi

Philips ja Matsushita julkaisivat DCC-kasetin 1992. DCC-kasetti on saman kokoinen kuin C-kasetti. DCC-soittimilla voi soittaa myös analogisia C-kasetteja, mutta digitaalitallenteita voi äänittää vain DCC-kasetille.

DCC-nauhurin äänipää on paikallaan (toisin kuin DAT-nauhurin liikkuvat päät). Digitaaliääni tallennetaan yhdeksälle kapealle raidalle. Pisin DCC-nauha oli kestoltaan 120 minuuttia. Nauha käytetään molempiin suuntiin, mutta käyttäjän ei tarvitse kääntää kasettia. Kun nauha ei ole soittimessa, nauha on metallisen luukun suojassa. Nauhanopeus ja nauhan leveys ovat samat kuin C-kasetissa. DCC-nauhan magnetoituva materiaali on samaa, jota käytettiin digitaalisissa videonauhoissa, usein kromidioksidia.

DCC:n näytetaajuudet olivat 32, 44.1 ja 48 kHz, kun käytettiin digitaalisia sisäänmenoja. Analogisisäänmenoista tallennettaessa näytetaajuus oli 44.1 kHz. Digitaalidignaali oli PASC-pakattua, ja sen bittinopeus oli 1,4 MBit/s.

Philips lopetti DCC:n valmistuksen lokakuussa 1996 heikon myynnin vuoksi.